/d/ soinnillinen konsonantti (soinnillinen klusiili) · henkäyksen pituuden kaavio
D, kuten sanoissa dag ja dörr; suomenkielinen ääntää sen helposti soinnittomana, t:n kaltaisena.
Suomenkielisten tyypilliset korvaajat: /t/ (soinniton)
Ääntämisohje: Äänihuulet värähtelevät jo ennen kuin huulet tai kieli avautuvat. Kurkussa pitää kuulua surina ennen purkausta (b-b-bil). Varsinkin sanan lopussa (jobb, bord) pidä soinnillisuus loppuun asti, äläkä muuta sitä p:ksi tai t:ksi.
Luotettavuus: vahva – perustuu luettuihin tutkimuksiin (koskee: soinnillisuus).
Lähteet ovat eri mieltä d:n paikasta (hampaiden takana vai hammasvallilla), joten ohje keskittyy soinnillisuuteen eikä vaadi paikkaa.
Lähteet: Beckman ym. 2011 (A, esisoinnillisuus noin −80…−110 ms), Petrova ym. (A), Helgason, Ringen & Suomi (A), Kuronen 2016 (A, loppu-d → t), Suomi ym. 2008 (A, suomen /b d g/ marginaalisia). (A = luettu itse lähteestä, B = vain tiivistelmä, C = toisen lähteen kautta.)