/p/ henkäyksellinen konsonantti (aspiroitu klusiili) · henkäyksen pituuden kaavio

P, kuten sanoissa på ja papper; suomenkielinen jättää painollisen tavun alussa helposti pois p:n jälkeisen henkäyksen.

Suomenkielisten tyypilliset korvaajat: /p/ (aspiroimaton [p˭])

Ääntämisohje: Painollisen tavun alussa p, t ja k vaativat ilmapuuskan: sulkeuman jälkeen kuuluu lyhyt h-mainen henkäys ennen vokaalia (tak ≈ ”thaak”). Suomen p, t ja k ovat ilman tätä henkäystä. Ruotsissa juuri henkäys erottaa pil:n bil:stä, joten ilman sitä sana voi kuulostaa väärältä. s:n jälkeen (spela, stopp, skola) henkäystä ei tule.

Luotettavuus: vahva – perustuu luettuihin tutkimuksiin.