/iː/ pitkä vokaali · vokaalikaavio
pitkä i · kirjoitetaan: i
Pitkä i, kuten sanoissa bil ja tid; suomenkielinen ääntää sen helposti liian väljänä, lyhyen i:n kaltaisena.
Suomenkielisten tyypilliset korvaajat: /ɪ/ (lyhyen parin laatu)
Ääntämisohje: Suomen i käy pohjaksi, mutta tee siitä vielä suppeampi ja levitä huulia. Loppuun saa tulla pieni j-mainen kitkahuiske, sillä kieli nousee kitalakea kohti. Huiske auttaa tuntemaan, että kieli on tarpeeksi ylhäällä.
Luotettavuus: kohtalainen – pääkohdat perustuvat luettuihin tutkimuksiin, mutta osa yksityiskohdista on toisen lähteen kautta tai lähteet ovat ristiriitaisia.
Lähteet: Kuronen 2016 (A), Thorén 2008 (A), Schötz ym. 2011 (A). (A = luettu itse lähteestä, B = vain tiivistelmä, C = toisen lähteen kautta.)