/ɕ/ suhuäänne (sibilantti) · suhuäänteiden kaavio
tje-äänne · kirjoitetaan: tj, k, kj k vain vokaalien e, i, y, ä ja ö edellä.
Tje-äänne, kuten sanoissa tjugo ja kök; suomenkielinen sanoo sen tilalle helposti š:n, tš:n, ts:n, s:n tai k:n.
Suomenkielisten tyypilliset korvaajat: /ʃ/, /tʃ/, /ts/, /k/, /s/
Ääntämisohje: Tj on terävä, korkea suhina ilman t:tä alussa: ei ”tsugo”, ei ”tšugo”. Kieli on kohollaan ja lähellä hammasvallia ja kovaa kitalakea, ja ääni on kirkkaampi kuin sj:ssä. Pidä se lyhyenä ja tasaisena kuin pitkä s, mutta pehmeämpänä.
Luotettavuus: kohtalainen – pääkohdat perustuvat luettuihin tutkimuksiin, mutta osa yksityiskohdista on toisen lähteen kautta tai lähteet ovat ristiriitaisia. Vahvistamatta: artikulaatio.
Lähteet ovat eri mieltä kielen paikasta (hammasvallilla vai kovalla kitalaella), joten ohje ei vaadi tarkkaa paikkaa.
Lähteet: Kuronen 2016 (A, virheet [ʃ] ja [tʃ], akustiikka); Lindblad & Lundqvist 1994 (A, EPG: alveolaarinen ura, yksi lähde palataalinen C). (A = luettu itse lähteestä, B = vain tiivistelmä, C = toisen lähteen kautta.)