/ɧ/ suhuäänne (sibilantti) · suhuäänteiden kaavio
sje-äänne · kirjoitetaan: sj, sk, skj, stj, sch, ch sk vain vokaalien e, i, y, ä ja ö edellä; sch ja ch lainasanoissa.
Sje-äänne, kuten sanoissa sju ja skiva; suomenkielinen sanoo sen tilalle helposti s:n tai h:n.
Suomenkielisten tyypilliset korvaajat: /s/, /h/
Syntyperäisten puhujien hyväksytyt muunnelmat: ɕ (sje/tje-sulautuma), ʂ (etinen sj, alussa 'tarkista').
Ääntämisohje: Tämä ei ole h eikä s. Kahina syntyy suun takaosassa: nosta kielen takaosaa kohti kitalaen takaosaa niin, että kuuluu kahiseva kitka. Suomen ahne-sanan [x]-mainen h on lähellä yhtä hyväksyttyä muunnelmaa, mutta pidä kitka selvänä. Älä anna äänen hajota pelkäksi henkäykseksi. Jos takaääni ei onnistu, myös etinen, rs-äänteen kaltainen sj kelpaa keskiruotsissa.
Luotettavuus: kohtalainen – pääkohdat perustuvat luettuihin tutkimuksiin, mutta osa yksityiskohdista on toisen lähteen kautta tai lähteet ovat ristiriitaisia. Vahvistamatta: tarkka kielen paikka ja huulet.
Lähteet: Kuronen 2016 (A, tummat [ɧ]/[x] ja vaaleat [ʃ]/[ʂ] variantit, [h] virheenä), Thorén 2008 (A, vaalea variantti viestinnällisesti ongelmaton), Kuronen & Zetterholm 2017 (A), Suomi ym. 2008 (A, suomen /h/:n [x]-allofoni); huulten osuus ([ɧᶠ]) vain Riad 2014 (C), joten se jätetty pois. (A = luettu itse lähteestä, B = vain tiivistelmä, C = toisen lähteen kautta.)