/ɡ/ soinnillinen konsonantti (soinnillinen klusiili) · henkäyksen pituuden kaavio

Vokaalien e, i, y, ä ja ö edellä g on usein j.

G, kuten sanoissa gul ja gamla; suomenkielinen ääntää sen helposti soinnittomana, k:n kaltaisena.

Suomenkielisten tyypilliset korvaajat: /k/ (soinniton)

Ääntämisohje: Äänihuulet värähtelevät jo ennen kuin huulet tai kieli avautuvat. Kurkussa pitää kuulua surina ennen purkausta (b-b-bil). Varsinkin sanan lopussa (jobb, bord) pidä soinnillisuus loppuun asti, äläkä muuta sitä p:ksi tai t:ksi.

Luotettavuus: vahva – perustuu luettuihin tutkimuksiin.